Pahoittelen tekstin lievää töksähtelevyyttä ja mahdollisia kirjoitusvirheitä. Olen hieman kipeä ja ajatus ei kulje täysin normaaliin tahtiin, mutta halusin kuitenkin saada tämän osan valmiiksi.
RadioBlogClub ei näköjään toiminut, joten ei musiikkia tällä kertaa.
Rachel tilasi taksin ja hurautti kaupungille unohtaakseen päivälliset tapahtumat, ainakin hetkeksi. Hän halusi tukahduttaa surunsa erilaisiin alkoholipitoisiin juomiin, ja kuppeja menikin enemmän kuin pari.
Pian baarimikko lopetti hänelle tarjoilemisen, ja Rachel äkkäsi karaokelaitteiston takavasemmalta. Ryypystä rohkaistuneena hän kokeili muutamia karaokeklassikoita, mutta valitettavasti mikään niistä ei saavuttanut kovin suuria suosionosoituksia..
Rachel vaihtoi baaria, ja pian hänen silmiinsä osui tämännäköinen, Vili Lampukaksi itsensä esitellyt mies.
Heillä synkkasi hyvin, ja Vili suostuikin lähtemään Rachelin luo treffeille.
Eikä mennyt aikaakaan, kun päästiin jo tälläisiin tunnelmiin pienen poreallashetken jälkeen. (ulkona on oikeasti pimeää, mutta minulla oli jostain syystä rakennustila päällä..)
Aamulla Rachel heräsi pahaan oloon. Hän käänsi kylkeään ja mietti: "Kuka tuo mies on, ja mitä hän tekee minun kotonani? Taisin eilen juoda niin, että taju hämärtyi". Rachel nousi ylös, hyvästeli miehen ja lähti töihin.
Rachel kävi joka ilta miehensä haudalla. Pete ei ollut kuitenkaan täysin poistunut keskuudestamme, vaikka joku saattoi niin kuvitellakin. (tuon elävämpänä ette tosin tule Peteä näkemään..)
Aikaisin aamulla Rachel lähti kalaan. Alun takkuilin jälkeen hän nappaili säynäviä kuin vanha tekijä, ja sai kuin saikin pronssisen ansiomerkin.
Kalastus keskeytyi kuitenkin ylättäen: hänen vatsansa pyöristyi hieman. Syynä ei kuitenkaan ollut uunijäätelön ahmiminen, vaan aivan joku muu.
Rachel meni saman tien soittamaan Vilille. "Kuule.. minusta tuntuu, että.. minä odotan lasta ja sinä olet ainoa mahdollinen isäehdokas", hän sanoi rauhallisesti. Vili oli hetken hiljaa, sitten nielaisi ja sanoi ääni väristen. "Minusta taas tuntuu, että on parempi, ettemme enää näe." Puhelu katkesi ja Rachel jäi hölmistyneenä seisomaan eteiseen suu auki luuri kädessään. "Mikä idiootti. Osaan minä itsekin lapsen kasvattaa", hän mutisi.
Talossa kaivattiin kuitenkin miehistä voimaa, joten Rachel hankki seurakseen komean Morris-kollin.
"Sinä olet paras mies, jonka olen koskaan tavannut", Rachel hymyili ja rapsutti Morrista hellästi korvan takaa, ja tämä kehräsi vastaukseksi. Heistä tuli heti läheiset ystävät.
Morris paineli päiväunille ja Rachel tunsi taas polttelua vatsassaan. Lapsi syntyisi ihan kohta.
Raskaudesta innostuneena ja kevään vedellessä viimeisiään, Rachel laittoi pihalleen pienen kasvimaan ja istutti siihen muutamia tomaatteja. Talven ja syksyn aikana kompostoriin kerätyt roskat eivät menneet hukkaan, vaan saivat toimia lannoitteena.
Myös Morriksella oli kevättä rinnassa. Se leikkikin päivät pitkät Laakeri-koiran kanssa.
Morriksen kaveripiiriin kuului myös tälläisiä veijareita. Haisuli tykkäsi kitkeä rikkakasvit kauniiden kukkien joukosta. Kiva. :>
Rachel ei voinut raskauden aikana käydä töissä, ja jonkun oli hankittava leipää taloon. Morris sai työpaikan viihdealalla statistina.
Seuraavana yönä syntyi pieni harmaasilmäinen ja mustatukkainen poika. Hänet ristittiin Andyksi.
Alicen vanhaa, tai itseasiassa nykyään Morriksen, vanhaa huonetta sisustettiin uudelleen Andylle sopivaksi. Sama värimaailma säilyi. Rachel oli vihreästä ihan ehdoton.
Rachel piti Andysta todella hyvää huolta, eikä päästänyt tätä hetkeksikään silmistään. Hän saattoi vain istua yön pikkutunneille asti Andyn kehdon vieressä katsellen pikkuistaan.
Morris oli erittäin ylpeä työstään. Joka aamu se lähti rinta röyheänä tienaamaan perheelleen rahaa. Tosin sitä ei tullut kuin 144 simoleonia per päivä, mutta olihan sekin jotain.
Peten lähdettyä muille maille, talossa oli aina joku paikka rempallaan. Varsinkin tiskikone kaipasi melkein päivittäistä huoltoa. "Harmi ettei Morriksesta ole apua karvakäpälineen", Rachel puhisi.
Onneksi aikaa jäi myös kasvimaalle, jota oli laajennettu hieman. Rachel oli jopa saanut pronssisen ansiomerkin puutarhanhoidosta.
Ruokalähetillä tuntui olevan erittäin vakavia ongelmia.
Andyn vauvavuodet hurahtivat nopeasti, ja pian oli aika siirtyä uuteen ikävaiheeseen.
Andysta kasvoi todella suloinen taapertelija.
Kävely- ja pottailuharjoitukset aloitettiin heti. (tämän lähempää en nyt saanut otettua kasvokuvaa. onneksi Andy ei perinyt isänsä silmienmuotoja..)
Aijai. Yöllä riehunut ukkosmyrsky iski ikävästi pihakoivuun. Onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut.
Puheopetus takkuili myös Andyllä, aivan kuiten silloin aikaisemmin Alicellakin. Voisikohan vika olla opettajassa.. (ja mitkä koivet Rachelilla..)
Kesä oli tullut - ja perhoset. Morris meni niistä aivan sekaisin.
Kesä toi mukanaan myös rikkakasveja, mutta juuri ansaitulla hopeisella ansiomerkillä kitkeminen onnistui hyvin sukkelasti.
Morris mieli ylentyä urallaan, ja Rachel halusi jouduttaa tapahtumaa opettamalla kisunsa puhumaan.
Andya ei kesä kiinnostanut: sitä ei voinut syödä eikä sillä voinut leikkiä. Karismapupu oli paljon mukavampi juttu.
Iltamyöhällä Morris oppi vihdoin puhumaan, ja Rachel palkitsi karvakorvan pienellä herkkupalalla.
Samoihin aikoihin oli Andyn aika kasvaa taas uusiin mittoihin.
Pienen muodonmuutoksen jälkeen hänestä tuli erittäin hurmaava.
Kommentit