Osien ilmestymistiheydestä on tullut muutamia kysymyksiä.
Uusia osia tulee ilmestymään n. viikon välein. Tiheämpään päivitystahtiin minulla ei juuri ole mahdollisuuksia, sillä koulu ja muut teitä kiinnostamattomat tekijät vievät niin paljon aikaa, että minulla on hyvin aikaa pelata vain viikonloppuisin ja silloinkin saattaa venähtää yön pikkutunneille saakka. Arkena en viitsi/jaksa/ehdi avata peliä, joten vastailen silloin kommentteihin.

Tämä osa on (hieman?) lyhyempi kuin kaksi aikaisempaa. Yritän jatkossa tehdä yli 40 kuvaisia osia, vai mitä olette mieltä? Kuinka pitkiä jaksatte lukea/mikä on sopiva mitta yhdelle osalle?

Ohessa vielä yksi musiikillinen taideteos, joka jokaisen itseään kunnioittavan kaksijalkaisen pitäisi tuntea. Voi olla, että biisi liittyy jollain tavalla tähän osaan..

Tulipa romaani tuosta alkutekstistä. Jatkakee :D

Äidin avustuksella Alicen pottailuharjoituksen sujuivat vaivatta ja yllättävän sukkelasti.

Ainoa, mikä tuotti hieman vaikeuksia, oli puhuminen. Rachel kuitenkin kannusti pienokaistaan ahkerasti, ja sen tuloksena "muttipuvvo" oli ensimmäinen sanaksi tulkittava äänne Alicen suusta.

Ja kas! Alicen seuratessa takana, että kaikki sujuu hyvin, Rachelin vatsa kasvoi ennätysmittoihin. Taloon tulisi kohta lisää taapertelijoita.

Petellä ei mennyt hyvin. Vastattuaan väärin urakysymykseen, hänet erotettiin. Pahus, juuri kun rahalle olisi ollut käyttöä..

Hän lievitti orastavaa masennustaan taiteen parissa, ja sai teoksistaan jopa pari killinkiä taskunpohjalle.

Pian hänen itsetuntonsa kohosi pilviin kuntolaitteen tuomien muskelien ansiosta.

Illalla Peten ollessa nokkaunilla, Rachel päätti synnyttää. Pete ryntäsi oitis auttamaan vaimoaan tuossa raskaassa tehtävässä.

Apu olikin tarpeen, sillä heille syntyi poikakaksoset! Molemmat naperot saivat siniset silmät ja hiilenmustan tukan syntymälahjakseen. Peten sylissä on Freddy, joka peri äidiltään vaaleamman ihon, ja Rachelin sylissä Hayden, joka sai isältään astetta tummemman ihonvärin.

Tulokkaat olivat heti vanhempiensa silmäteriä ja saivat paljon huomiota ja hellyyttä.

Kaksosissa oli myös paljon hoidettavaa. Pete sai paikan urheilujoukkueen maskottina, ja hänen ollessa töissä Rachelilla oli täysi työ hoidellessa kolmea vaippaikäistä. Alicen hän uskalsi onneksi jättää hetkeksi yksin leikkimään, mutta pojilla oli aina yhtäaikaa nälkä tai kiire saada puhtaat vaipat.

Iltasella tilanne helpottui hieman, sillä oli Alicen aika kasvaa.

Hänestä kasvoikin erittäin vauhdikas ja hurmaava nuori neiti.

Rachel patisti synttärisankarin opiskelemaan saman tien. Hänen mukaansa aikaisin aloitetuista opinnoista olisi rutosti hyötyä sitten myöhemmin yliopistossa.

Koska kehto alkoi käydä Alicelle pieneksi, hänelle rakennettiin oma huone (vihreä, yllätys yllätys..) ja sinne hauska kerrossänky. Huone ei ollut kovin kaksinen, mutta menetteli.

Kulkukoirat tykkäsivät kaivella Parkerien pihalle kuoppia, joita Rachel sitten suutuspäissään täytteli.

Ensimmäinen koulupäivä jännitti Alicea hirveästi, mutta iloinen bussikuski sai hänetkin lopulta hymyilemään.

Pete oli jumittunut urheilu-uralle, ja halusi uuden, parempipalkkaisen työn. (Huomasinpa muuten, että Peten ja Rachelin elämäntoiveet olivat vaihtuneet, koska muutin heidät uuteen naapurustoon. Pete haluaa tätä nykyä Hulluksi tiedemieheksi ja Rachel toivoo kuuden lapsensa astuvan avioliiton satamaan.) Pete sai paikan lääkintäteknikkona.

Rachelin ollessa töissä ja Alicen koulussa, Pete halusi vapaa-päivänään yllättää tyttärensä tekaisemalla tälle liekitettyjä ohukaisia. Liekitysvaiheessa Petelle sattui kömmähdys, ja liekkejä riittikin paitsi torttujen korventamiseen..

..myös polttamaan Pete-paran poroksi.

Pete sai kauniin hautapaikan takapihalta koivujen juurelta lammen viereltä, jossa hän vietti paljon aikaa kalastaen. Mukaansa hän sai kukkakimpun, jonka oli antanut Rachelille heidän ensimmäisillä treffeillään.

Koska Rachel oli töissä ja Pete turpeen alla, katsoi Brightonin sosiaalitoimisto parhaaksi korjata Haydenin ja Freddyn parempaan talteen. Nuttutarantta kantoi poloiset pikkupojat häikäilemättömästi ilkeä virne kasvoillaan koslaansa, vaikka Rachel olisi tullut muutaman tunnin päästä heitä hoitamaan.

Kohta tätykän karautettua toimistolle, Alicen koulubussi ajoi pihaan. Tyttö astui ulos bussista ja kaivoi taskustaan todistuksen. Alicen kasvoilta saattoi lukea, että seiska ei ollut toivottu numero. 

Alice juoksi sisälle tervehtimään isäänsä, mutta häntä ei näkynyt missään. Myös pikkuveljet olivat poissa. Fiksuna tyttönä hän tajusi pian asian laidan, ja kirmasi ulos vuodattamaan karvaita surun kyyneleitä.

Ilmeisesti yksi sossun vierailu ei riittänyt, vaan kohta tuo tuttu täti tuli hakemaan Alicenkin pois.

Vain hetkeä myöhemmin Rachel tuli töistä kotiin, jossa häntä odotti surullinen näky. Petestä oli jäljellä vain kylmä, harmaa hautakivi ja lapset olivat poissa. Rachel meni rakkaan puolisonsa haudalle itkemään. "Mitä minä nyt teen?".

Tähän osaan liittyy myös opetus, joka on syytä painaa mieleen: Älkää koskaan jättäkö miehiä yksin keittiöön ilman valvontaa! :>

Jos viitsisitte, jättäkää edes pieni kommentti, niin tiedän, kuinka moni tätä suurinpiirtein lukee. Se motivoi aina jatkamaan entistä enemmän, kun tietää, että joku arvostaa vaivannäköä..